CD1 is the debut album by Clop Neplat, Norwegian project founded by Mads Staff Jensen. Demonosound/PowerWave Unlimited signed Clop Neplat after the label manager Niko Skorpio heard the Lomes the River tape released on Lasse Marhaug‘s Tidal Wave Recycling label. Jensen had previously collaborated with Marhaug, appearing on the Arthole tape released on Demonosound back in 1994.
HAM009CD
CD in custom cardboard sleeve, edition of 575 copies.
Reviews
“Have you ever listened to fire crackle? Just laid on a mountain side in the summer and watched the stars with a small fire burning? The embers pop and hiss, a mountain breeze shifting hot air and muddy clouds across. I’m remembering such occations while Clop Neplat’s first track is droning in my speakers. I don’t want to go to sleep, I just want to keep listening. Clop Neplat is another Scandinavian noise/minimal project that I find nothing short of Enigmatic. There must be something in Norway that inspires amazing moods. I’ll have to visit sometime. For about 50min my cd-player has been singing soft, yet noisey drones that keep the air in my apartment still. I really have no idea what I’m hearing into the second track. Crickets, bells, something distant that I’d rather have at the moment the Brooklyn roar outside my window. The third track sounds like an orchestration of radio static that are kind of me and impressing me all together. Maybe I’m a glutton for punishment.”
(Last Sigh)
“3 tracks and for some reason I’m making a correlation with Maeror Tri. Thirsty barren earth split with the trunks of withering sihouettes is the image, striking, gracing the package and could be a metaphoric expression of their musical sound hallucinated audibly. ‘Maximum volume for maximum results’.”
(Descent Magazine #4)
“CD1 features three long lasting, drifting, droning, obscure industrial cold ambience pieces. The noisy sounds are very experimental, as you could fairly imagine, but I like this more than other industrial-noise releases because it isn’t senseless noise, but it is a kind of continuous vortical feeling moving you in a new dimension.”
(Chain D.L.K.)
“Istun keittiön puutuolilla, katson ikkunasta ulos. Huomaan keittiön tuuletinaukon ympärille kerääntyneen pölyä. Taustalta kuuluu viereisestä huoneesta Clop Neplat. Tyhjennän pakastevihannespussin kattilaan. Vihannesjäämöhkäle kelluu vedessä kuin lapsi kilpikonnakellunta-asennossa. Menen takaisin äänettömänä istumaan ikkunan ääreen tuijottamaan harmauteen, vanhemmat hakevat lapsiaan tarhasta, rasittunein kasvoin kantavat lapset autoon. Aneeminen olo, kärsin jostain vitamiinien puutteesta. En jaksa ajatella mitään, annan Clop Neplatin täyttää pääni huminallaan ja hukuttaudun tähän äänimaailmaan, joka on täynnä jotain karua, puhdasta, arktista… kaikki virtaa silmien lävitse, maailma on television lumisade, pääni on testikuvaruutu, johon syötetään erilaisia taajuuksia. Hetkeksi unohdan olemassaoloni, en istu tässä tuolissa, en ole tällä 70-luvun halpahallikeittiössä, keltaisina kaappeineen, olen hiutale kaaoksessa.”
(Hindupyöräilijä)
“Istun keittiön puutuolilla, katson ikkunasta ulos. Huomaan keittiön tuuletinaukon ympärille kerääntyneen pölyä. Taustalta kuuluu viereisestä huoneesta Clop Neplat. Tyhjennän pakastevihannespussin kattilaan. Vihannesjäämöhkäle kelluu vedessä kuin lapsi kilpikonnakellunta-asennossa. Menen takaisin äänettömänä istumaan ikkunan ääreen tuijottamaan harmauteen, vanhemmat hakevat lapsiaan tarhasta, rasittunein kasvoin kantavat lapset autoon. Aneeminen olo, kärsin jostain vitamiinien puutteesta. En jaksa ajatella mitään, annan Clop Neplatin täyttää pääni huminallaan ja hukuttaudun tähän äänimaailmaan, joka on täynnä jotain karua, puhdasta, arktista… kaikki virtaa silmien lävitse, maailma on television lumisade, pääni on testikuvaruutu, johon syötetään erilaisia taajuuksia. Hetkeksi unohdan olemassaoloni, en istu tässä tuolissa, en ole tällä 70-luvun halpahallikeittiössä, keltaisina kaappeineen, olen hiutale kaaoksessa.
(Hindupyöräilijä)
“CD1 on kuuntelukokemuksena hämmentävä. Sähköistä hälyä, jylhiä huminoita, pelottavaa kaaosta. Avantgardeen mieltyneellekin kova pala purtavaksi siis. (…) Itse levy koostuu kolmesta osasta, joista kaksi ensimmäistä pidempää ovat raskasta kuunneltavaa. Visioita kyllä nousee mieleen, kuten on tarkoituskin, mutta ne ovat paikoitellen visioita mielipuolen pirstoutuneesta sielunmaisemasta (kenties artistin). Kolmas osa on lyhyempi ja antoisampi (=helpompi).”