Sometime early 2004, a Finnish music website Palasokeri featured a series of interviews with small record labels. Label owner Niko Skorpio answered some questions regarding Some Place Else. Written and published in Finnish only, and copied here for archival reasons. The original article can be found here.
Some Place Else – www.someplaceelse.net
Milloin levymerkki on perustettu ja miksi? Oliko taka-ajatuksena esim. saada oma levy julkaistua?
– Some Place Else perustettiin keväällä 1997. Toiminta on kuitenkin suoraa jatkoa aiemmalle Demonosound-lafkalleni, joka syntyi joskus 1993. Ajatuksena on alusta alkaen ollut julkaista sekä omaa että muiden musiikkia, sellaista joka ei ehkä muuten löytäisi julkaisukanavaa, ja sellaista joka itselleni kolahtaa.
Kuinka monta eri nimikettä merkki on julkaissut? Montako eri bändiä merkille on levyttänyt?
– Kataloginumero periytyy Demonosoundin ajoilta. Viimeisin julkaisu on numeroltaan 31, mutta välistä puuttuu pari, jotka odottelevat sopivaa ajankohtaa ja tähtien asentoa… Bändejä/artisteja on kymmenisen, kokoelmilla saman verran lisää.
Millä perusteella merkki valitsee bändit, joiden levyjä julkaistaan? Onko merkillä joku tietty “linja”? Mikä on merkin tunnetuin artisti/bändi? Onko lähiaikoina ilmestymässä jotain todella mullistavaa?
– Olennaisinta on, että pidän musiikista jota aion julkaista. Lisäksi pidän tärkeänä, että levy-yhtiön ja artistin visiot, asenne, tavoitteet yms. ovat riittävässä määrin yhteneviä. Tällä en tarkoita sitä että yrittäisin jotenkin muuttaa tai ohjata artisteja, vaan sitä etten näe järkeä tehdä yhteistyötä kenenkään kanssa joka on matkalla aivan eri suuntaan kuin Some Place Else. Tämänhetkinen artistikaarti on eräänlainen “perhe”, tunnemme kaikki toisemme ja risteäviä yhteistyöprojekteja on vaikka millä mitalla. En halua tässä vaiheessa puhua tulevista julkaisuista; monenlaista enemmän tai vähemmän mullistavaa on suunnitteilla, mutta keskeneräisten suunnitelmien julkistamisesta on yleensä enemmän harmia kuin hyötyä (kokemuksella…).
Mikä on merkin suosima formaatti (cd, cd-r, lp, 7″ tms.) ja onko se valittu kustannussyistä vai onko takana jotain syvällisempää ideologiaa (tyyliin “vinyyli on ainoa oikea”)? Missä merkin levyt yleensä painetaan (esim. poltetaanko cd-r:ät itse?)? Millaisia ovat painosmäärät yleensä?
– Vinyylillä, cd:llä ja cd-r:llä on kullakin puolensa, jotka otetaan huomioon tulevia julkaisuja suunnitellessa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen; joskus jotkut tietyt biisit ovat kuin tehty juuri vinyyliä varten, toisaalta cd on käytännöllisempi formaatti paljon postimyyntiä tekevän levy-yhtiön näkökulmasta. Ja cd-r on ideaali pieniä painoksia ajatellen. Cd-r:t on toistaiseksi poltettu itse, joskin osa cd-r -julkaisuistamme on lopulta myynyt niin hyvin, että olisikin ollut kannattavampaa julkaista tehdasvalmisteinen cd. Viimeisen vuoden aikana olemme julkaisseet lähinnä 7″ vinyylejä, jatkossa todennäköisesti enemmän cd:tä, kuitenkaan vinyyliä ja ehkä joitain cd-r -erikoisjulkaisuja unohtamatta. Painosmäärä on ollut tähän mennessä sadan ja tuhannen välillä pitkälti arvioidusta kysynnästä riippuen.
Onko levy-yhtiön pyörittäminen enemmänkin harrastus vai onko se kovaa työtä? Rikastuuko sillä? Millä tavalla levyntekokulut jakautuvat bändin ja levymerkin välillä?
– Some Place Else on minulle paljon tärkeämpi kuin mikään harrastus tai työ. Kutsumus, elämäntyö tai jotain sellaista. Toiminnalla ei ainakaan meidän taiteellisilla valinnoilla ja resursseilla pääse rikastumaan, rahaa tulee suunnilleen sen verran kuin sitä menee. En ole taloudellisesti riippuvainen lafkasta (eivätkä artistit musiikkinsa myyntiluvuista), muut työt maksavat ruuan ja asumisen. Tämä on hyvä asia siinä mielessä, ettei mitään taiteellisia kompromisseja tarvitse tehdä, vaan voimme julkaista levyn juuri sellaisena kuin haluamme välittämättä siitä myykö se kourallistakaan. Levyntekokulut jakautuvat käytännössä siten, että artisti toimittaa valmiin masterin tai valmiit biisit joista masteri kootaan. Some Place Else hoitaa loput. Artistien studiokulut jäävät kuitenkin olemattomiksi, kun jokainen työskentelee pääasiassa kotistudiossaan. Jos niitä nyt studioiksi voi kutsua…
Miten levyjen myynti/jakelu on hoidettu? Saako tuotteita esim. normaaleista levykaupoista vai lähinnä joistain erikoisliikkeistä? Vai kenties vain tilaamalla suoraan levy-yhtiöltä esim. nettisivujen kautta?
– Normaaleista levykaupoista Some Place Else -levyjä ei löydä, joistakin isojen kaupunkien erikoisliikkeistä saattaa löytyä tai ainakin kannattaa etsiä ja kysyä. Helpoimmalla päässee kuitenkin tilaamalla suoraan meiltä (www.someplaceelse.net), postimyyntimme toimii aktiivisesti ja kataloogissa on paljon muidenkin pienlevymerkkien julkaisuja ympäri maailmaa.
Millaisia tulevaisuuden näkymiä levymerkillä on? Muita ajatuksia tai kommentteja joita haluaisit esittää?
– Suunnitelmissa on jatkaa julkaisutoimintaa kuten ennenkin. Lisäksi tavoitteena on löytää lafkalle kunnollinen fyysinen päämaja, joka toimisi eräänlaisena toimiston, studion ja esiintymis- & näyttelytilan yhdistelmänä. Tämän odotan toteutuvan myöhemmin tänä vuonna, mahdollisesti yhteistyönä eräiden samanmielisten tahojen kanssa.
– Ajatuksia? No… viime aikoina on puhuttu paljon musiikkibisneksen ahdingosta, mutta se ahdinko tuntuu lankeavan vain sen bisnespuolen ja suurten yhtiöiden päälle. Musiikilla sen sijaan menee erittäin hyvin jos tyylien kirjosta, tekijöiden määrästä yms. voidaan jotain päätellä. Valtavirta on aiempaakin tylsempää ja tunkkaisempaa, mutta pienellä viitseliäisyydellä voi marginaaleista löytää monipuolista, hyvää ja innostunutta musiikkia. Kiitos internetin, saatavuus on yhä harvemmin ongelma.